Olipa kerran Nainen.
Naisella on koti. Naisella on työ. Naisella on ihanat sisarukset ja vanhemmat. Muutama ystäväkin. Näin hän järjellä tilanteen näkee. Nainen menee joka aamu töihin, toisinaan hän saa matka seuraa. Hänen uusi ystävä, kertoo nimekseen Yksinäisyys. He rupattelevat niitä näitä, nainen valittaa Ystävälleen, kuinka raskas työpäivä on edessä. Naista arvostetaan työssä. Hän on erittäin taitava siinä.
Hän kävelee Yksinäisyyden seurassa työpaikan ovista sisään ja kääntyy hyvästelemään ystävänsä. Emme voi viettää koko päivää yhdessä, sillä minulla on töitä niin paljon, nainen ajattelee. Hän toivoo joskus, että saisi hieman hengähtää raskaasta ystävästään, toivoo elämään muitakin Ystäviä. Hän tekee päivän työt, katsoo kelloa ja huokaisee… Onkohan Yksinäisyys löytänyt tänään toisen ystävän, oi kumpa olisi.
Työpaikan ovet sulkeutuu ja nainen kuuntelee lempimusiikkia korvanapeista. Hän on tehnyt kauppalistan, kävelee kuin putkessa, laput silmillä, tietäen jokaisen askelman reitillään.. uudet lenkkarit vilahtavat iloisen värisenä harmaassa maassa, onneksi ei ole satanut.
Määrätietoisesti hän astelee ja kerää tutusta kaupasta kaiken tarvitsemansa. Hän todella muistaa kaikki hyllyvälit ja uppoutuu musiikkiin, ellei jokin tarjous houkuta pysähtymään. Tarjousten tutkiminen on rentouttavaa ja antaa lisäaikaa….
Kassalla vatsanpohjaa kouraisee, epäilyksen aalto pyyhkäisee läpi. Musiikki tulvii napeista, Nainen ei kuuntele mitä kassa sanoo. Naisella on mukana vanha kangaskassi, hän on ylpeä itsestään hetken. Ulos päästyään Nainen vilkaisee olan yli, vielä ei näy ketään..
Lähestyessään kotia, Nainen huokaisee raskaasti. Kassi tuntuu erityisen painavalta tänään, vaikka sisältö on tarkkaan suunniteltu. Kevyttä ja terveellistä. Nainen näkee ystävänsä rappusilla. Se istuu siinä odottaen ja hymyilee. Vihdoinkin Nainen tuli. Välttelyä huomaamatta Yksinäisyys tuppautuu Naisen kanssa samaan hissiin, tulee iholle ja tunnelma on painostava, Ystävä pyytää Naista valmistamaan ruokaa ja tarjoutuu seuraksi.. Sieltä tulee illalla surkuhupaisaa realitya, jota yksinäisyys haluaa katsoa Naisen kanssa. Yksinäisyys ei omista omaa televisiota, eikä liioin muutakaan.
Alkaa olla jo myöhä, eikä Yksinäisyys tunnu lähtevän, vaikka Nainen on monta kertaa pyytänyt. Se pyörii ovensuussa kuin vailla omaa yösijaa. Nainen tulee surulliseksi ja nostaa peiton kulmaa, Yksinäisyys kömpii hänen viereen. Se ei kuitenkaan lämmitä, eikä Nainen ole varma saapuuko uni tänä yönä kuinka pitkäksi aikaa. Hän pelkää aamua kuunnellen Yksinäisyyden vaimeaa hengitystä…
Yön pimeinä tunteina Nainen muistelee entistä ystäväänsä nimeltä Pelko. Häntä oksettaa ja ihokarvat nousee pystyyn, joka paikkaa kihelmöi, eikä se tunnu hyvältä. Nainen havahtuu jokaiseen ääneen ja kaikki aistit on valppaina. Hän rutistaa Yksinäisyyttä ja laittaa silmät tiukasti kiinni, vetäen peittoa ylemmäs.
Pelko on päättänyt muistuttaa, ettei häntä ole kutsuttu kylään pitkään aikaan. Hän on hivenen loukkaantunut Naiselle ja saa nautintoa, kun näkee tämän niin pienenä ja yksin. Pelko oli toivonut voivansa ottaa vallan Naisesta, mutta toisin kuin Pelko ajatteli, Nainen oli ollut äärimmäisen vahva. Pelko katseli sängyssä makaavaa Naista mustilla silmillä.
Pelko oli ollut voimakas ja energiaa vievä, hirvittävän iso ja uhkaava. Nainen oli jo pitkään saanut olla rauhassa, oli jopa alkanut nauttimaan elämästä ilman Pelkoa, sillä Pelko ei antanut sijaa kenellekään toiselle ystävälle. Toisin kuin Yksinäisyys, joka antoi Naisen viettää aikaa myös muiden hänelle tärkeiden asioiden kanssa. Pelko manipuloi ja oli ilkeä. Pelko eristi Naisen kaikesta rakkaasta ja sai Naisen tuntemaan olonsa kurjaksi ja mitättömäksi. Pelko oli erittäin julma ja yllättävä.
Nainen oli tuolloin kutsunut kylään Rohkeuden, jota ei ollut tavannut vuosiin. Nainen rukoili Rohkeutta pelastamaan tämän, sillä Nainen oli hyvin uupunut Pelkoon. Nainen oli hyvin väsynyt ja hänen vartalo tärisi.
Rohkeus katseli Naista pitkään. Sätti jopa siitä, ettei Nainen ollut ottanut häneen yhteyttä pitkään aikaan. Rohkeus käveli ympyrää miettien ankarasti, mitä hänen tulisi tehdä. Kuinka toimia näin kamalassa tilanteessa. Rohkeus ei tiennyt osaisiko auttaa… antaisiko anteeksi Naiselle,ettei tämä ollut pitänyt häntä elämässään, vaikka hän, Rohkeus, olisi Naisen rinnalla ollut kaikista tärkein. Naisen kyyneeleet saivat Rohkeuden heltymään ja hän lupasi auttaa kaikin keinoin kohtaamaan Pelon. Rohkeus silitti naisen kauniita hiuksia ja lupasi: Kaikki järjestyy. Nainen oli lohduton, mutta helpottunut Rohkeuden lupauksesta ja oli valmiina kohtaamaan Pelon vielä kerran.
Vaan Pelko oli yrittänyt kaikkensa, jotta nainen luopuisi päätöksestään. Pelko kyseenalaisti Rohkeuden Naiselle antamat lupaukset. Rohkeus seisoi lujana Naisen rinnalla ja puristi Naisen kättä. Nainen sai voimaa joka säkenöi jokaiseen lihakseen ja sisimpään, nosti selän ryhdikkääksi, leuan pystyyn.. rinta nousi ja Nainen huomasi kuinka upea hän onkaan. Rohkeuden avulla hän ymmärsi, ettei ikinä Pelko voittaisi häntä enää.
Mutta Pelko olikin ollut viekas kettu. Pelko nosti sormen pystyyn ja kavalsi parhaan ystävänsä Väkivallan. Pelko huusi kuinka Väkivalta pakotti Pelkoa lähestymään Naista. Kuinka Pelon piti seurata Naista töihin, kauppaan.. Minne ikinä Nainen menisi. Edes suihkussa ei Nainen saanut käydä ilman Pelkoa. Jos Pelko ei suoriutunut tehtävästään, Väkivalta puuttui peliin. Vaikkei Pelko halunnut satuttaa Naista, hän joskus epäonnistui tehtävästään ja Väkivalta pakotti hänet seuraamaan kun Naista sattui. Niinä hetkinä Epätoivo lohdutti Pelkoa ja vaati Pelkoa suoriutumaan tehtävästään paremmin. Väkivalta ei katsonut aikaa tai paikkaa, jos Pelko oli pettänyt hänet. Nainen sai tuntea Väkivallan kaikkialla, jotta Pelko muistaisi hyvin pitkää mikä hänen tehtävänsä on. Nainen oli voimaton ja surullinen. Väkivalta oli murtanu Naisen, vienyt jotain Naisen omaa ja vain hänelle kuuluvaa arvokasta. Hänen itsenäisyyden ja koskemattomuuden. Naisen oma tahto oli kyseenalaistettu ja Nainen tunsi ajoittain Väkivallan olevan oikeassa, hän oli tulossa hulluksi.
Rohkeus lunasti lupauksensa Naiselle ja auttoi häntä voittamaan Pelon ja Väkivallan. Kokoajan Rohkeus seisoi Naisen vierellä pitäen kiinni kädestä, samalla hän piti loitolla Epäilyksen ja Epävarmuuden. Rohkeus auttoi rakentamaan pienin paloin muurin, jonka yli Väkivalta ei koskaan koskisi Naiseen. Nainen sai aloittaa pienin askelin elämän, itsensä eheyttämisen, olematta kiittämätön luuseri. Muurin sisällä Nainen voisi säilyttää kaikkea itselleen rakasta ja tärkeää, kenenkään vahingoittamatta sitä fyysisesti. Hän voisi soittaa sieltä kenelle ikinä tahtoi, saamatta nyrkistä, soittaa sellaista musiikkia kuin koskaan oli halunnut. Tanssia musiikin tahdissa, olematta huora. Nauttia muiden katseista tulematta tapetuksi.
Muurien sisälle pääsi myös Yksinäisyys. Se huolehti että Naisella on kaikki tarvitsemansa, muttei osannut antaa Naiselle mitään, mikä piristäisi ihan oikeasti. Kunnes eräänä päivänä Yksinäisyys näki kirkkaan valon taivaalla. Vuosien jälken, valo lämmitti ja teki hyvän olon tunteen. Se leikkisästi tanssi muurien ulkopuolella ja kutsui mukaan. Valo kurkki muurin rakosista nauraen iloisesti.
Yksinäisyys oli hieman hämillään tuntemastaan haikeudesta, mutta ymmärsi, ettei Nainen voinut olla hänen koko elämää…
Yksinäisyys päätti tästä eteenpäin, jokaisena päivänä poistaa muurista yhden tiilen kerrallaan ja antaa Naisen nähdä mitä ihanaa siellä olisi tässä hetkessä tarjolla. Jonain päivänä muurin reuna olisi niin matala, että Nainen voisi piipahtaa jo kauempana. Ehkä vielä hetkeksi palata. Jonain päivänä… muuri olisi kokonaan poissa ja valo ympäröisi Naisen. Siellä odottaisi Rohkeus, Ilo, Läheisyys, Ystävyys, Kauneus, Itsenäisyys, Onni, Uteliaisuus, Spontaanius, Välittäminen…
ja Rakkaus.