Saanko esitellä: Irmeli, Eila-Irmeli, tai miksi ikinä tätä nerokasta keksintöä haluat kutsua. Alan ihmisille tutummin: Pitkän hiuksen harjoituspää. Ominaisuudet: Älytön hiusistutus, hevosen jouhta muistuttava karva ja taipumaton hius. ( KELLÄÄN oikealla ihmisellä ei vaan ole näin, ei vaan ole! Tai ainakin haluan uskoa, ettei ole…) Luojan kiitos siirrännäiset toteutetaan oikeaan hiuspohjaan hieman eri tavalla…
Suoristuminen.. Vaikka kovettaisit betonikuoren kiharan ympärille, on aukikampaus taikasana.. SUORA! WTF??? Ei muuten auta tökötit, ei liimat, geelit tai muutkaan edes kaukaisesti sitä muistuttavat aineet, joilla normaalisti tehdään asiakkaille mitä ihanimpia kampauksia ja taideteoksia jopa. Ei auta rullat,patukat, puikot ei kuumana eikä liioin kylmänä. ( itsehän jo kävin kuumempana kuin kiharrin, en olisi yllättynyt jos korvien välistä olisi noussut savua, mutta huolestunut kyllä..) Joten kaikki te ihanat asiakkaat ja kanssaeläjät, jotka taistelette omien hiusten laiton kanssa, saatte täydet sympatiapisteet!
Mut ei, meidän Inkeri Ankeinen ei halua kiharoita!
Eräs koulutehtävämme piti sisällään kampauksen toteutuksen tähän kyseiseen esineeseen. Kampauksen täytyy pitää sisällään kiharaa, lettiä ja pari selkeää painopistettä. Peace of cake? Eikö niiin…? No ei. Ei sinne päinkään. Alkuun pääsy oli helppoa ja ”ain laulain töitäs tee”- fiiliksellä tein pohjatöitä, hieman jopa ylimielisesti myhäillen. Tästä mä selviin ja mietin miks mun koulukaverit tuskasteli tän pään kanssa? Karma is bitch: sain kokea sen itse, tuntia myöhemmin totesin et on vaan parempi antaa hermojen ja Rouva Ankeisen hengähtää. Tunnin.. tai päivän.. ehkä kaks…viikkoa. Kihara ei pysy ja kampauksen pintaa on lähes mahdoton viimeistellä. Kakshaaraisia on enemmän kuin kellään ikinä ja ”kasvu” hiuksessa on monessa eri vaiheessa, pientä pätkää ja suttua siellä täällä. Muistelen lämmöllä toisen asteen opintoja jotka yhtäkkiä tuntuu siis niiiin ihQulta <3 Normaalistihan nämä edellä mainitut keinot ammattilaisena toteutan lähes poikkeuksetta kenen hiuksiin vain, vaan en Ankeisen. Jos elmän pelistä onkin tullut viime aikojen somelausahdus joka on jäädäkseen, niin mun henkilökohtaisesta iskulauseesta tulee luomisen tuska, jopa parahdus.
”J”